Pikku projekteja

Maallemuuton ja omakotitalo asumisen ohjenuoraksi ja motoksi olen ottanut "pikkuhiljaa hyvä tulee" tai kansainvälisesti ja vähän filosofisemmin "Keep calm and carry on". Ostin miehelle T-paidankin jossa on tuo teksti. Vaikka itselleni minä sitä enemmän hoen. Kaikkea ei voi saada valmiiksi kerralla. Pitää suunnitella hyvin ja sitten se on puoliksi jo tehty.
Ensimmäiseksi projektiksi otimme makuuhuoneen seinien maalauksen. Tapetit olivat kamalassa kunnossa ja katonrajassa kiersi hirveän ruma sininen boordi. Eli valkoista maalia päällä ja katonrajaan raikas punainen viiva. Siitä tuli hieno. Huoneessa ei sitten paljon muuta olekaan kuin sänky, vaatenaulakko ja yöpöytä. Ja punainen pinnatuoli joka minulla on ollut pienenä omassa huoneessani. Onneksi äiti on säästänyt sen - kin!
Seuraava "pikku" projekti onkin ollut puutarhakalusteet. Pitää ehdottomasti olla valkoiset, ja kaupoista löytyy vain rumia ja/tai jumalattoman kalliita. Mikä neuvoksi? Ostetaan halvalla ja nähdään kamala vaiva niin hiomisessa ja maalaamisessa mutta hienot niistä tulee.
Viikon paras uutinen liittyy kuitenkin siihen mainostettuun suunnitteluun.
Keittiö on ollut ongelma alusta asti. Se on rumassa kunnossa, tyhmässä paikassa ja vähän hassun mallinen. Kaiken maailman vinkkelit, oviaukot, rappuset ja matalat ikkunat sotkee eikä täydellistä keittiösuunnitelmaa saa tehtyä. Olin jo vaipumassa masennuksen alhoon ja ajattelin että jätetään tekemättä ja syödään pelkkää grillimakkaraa kesät talvet.
No, istuin sitten edellis lauantaina juuri paikallesaapuneessa kiikkustuolissa, nauttien sähkökatkoksen tuomasta rauhasta (ihan kun meillä maalla koskaan mikään kamala meteli ja hoppu olisi) ja odottelin että limpputaikina nousee. Ja PLING! Kuningasajatus - siirretään kettiö seinän toiselle puolelle joka on nyt läpimeno-olohuone. Siitä tulee toimiva ja selkeä, lähelle kakkossisäänkäyntiä, ikkunat kadulle, avoimena ruokasaliin. Ihanaa. Koko lauantai-illan ja sunnuntaina kuljin ihme virne kasvoillani. Meille tulee kuin tuleekin keittiö - selkeä, iso, valoisa.
Pikku hiljaa siis. Kohti täydellisyyttä.

Maalla on mukavaa, mutta aika menee pirun nopeasti.

Kaksi viikkoa takana, melkein. Hengissä ollaan. Nähty: hirvi (vain mies näki), rusakkoja, kaikenlaisia lintuja mitä me ei vielä tunnisteta, västäräkki, pihapuun talitintti, metsäkanapesue (vain minä ja koira nähtiin ja pelästyttiin aika lailla).
On myös koettu kaikkea uutta ja ihmeellistä kuten että naapurit moikkaa, ennen kun ehdit itse moikkaamaan. Ja että oven voi jättää auki kun menee pihalle. Talon rakenteissa rapisee, huolestuako vai viehättyä? Koira saa pihalla hepulijuoksukohtauksia ja sitä on ihana katsella. Lopuksi se heittäytyy pitkin pituuttaan ja näyttää onnellista koiran naamaansa. Sydän sulaa.
Niin ja että aika menee maalla nopeammin.