Kenellä on aikaa blogata?

Remontti täydessä vauhdissa eikä aikaa tehdä blogipäivityksiä. Pistetään aloittelijuuden piikkiin, en ole kehittänyt itselleni bloggausrutiinia. Mutta haaveilen jo syksyn pimevistä illoista kun uudessa keittiössä porisee joku ihana keitto tai pataruoka ja kakluunissa on tuli ja minulla aikaa kirjoittaa. Hah. Mutta näille kuvitelmille sitä ihminen elää. Minä elän.
Tosin olen nauttinut ihan nykyhetkistäkin -kirpeistä aamuista kotipihalla, viinimarjojen, luumujen ja omenoiden poimimisesta, kauniista auringonlaskuista pellon laitaan.
Kello on yli yhdeksän illalla, sirkkeli laulaa tulevassa olohuoneessa kun mies sahailee keittiötasoja. Aion silitellä uusia puisia tasojani joka päivä seuraavan kuukauden ihastuksesta huokaillen, joka toinen päivä ne pitää öljytäkin. En välitä vaikka ne olisivat kuinka epäkäytännölliset, puu on kaunis ja lämmin käden alla.
Otan nyt tavoitteekseni tehdä blogipäivityksen joka viikko koska nyt alkaa se todellinne tulikoe. Tulee pimeä ja kylmä, onko maalla silloin vielä kivaa, viihdynkö? Kesä on vain kesä, kesällä voi nukkua vaikka teltassa ja vaellella päämäärättömästi, olla huoleton. Syksy ja talvi vaativat enemmän järjestelmällisyyttä, paikallaan pysymistä, määrätietoisuutta. Onko minulla sitä vai haluanko taas vaihtaa maisemaa? Iskeekö kaipuu Kallioon?