Yö jolloin taivas putosi niskaan.

Tiedättehän ne gallialaiset, jotka pitävät muita hulluina, mutta pelkäävät itse että taivas putoaa niskaan. Huomasin viime viikonloppuna että siinä on jotain alkukantaista, se on ikäänkuin luonnollinen pelko joka kumpuaa jostain syvältä.
Heräsin neljän aikaan kamalaan meteliin - pomppasin sängystä paniikissa, vanhempi koira heräsi ja haukkui - Mitä tapahtuu! - huusin miehelle.
Ei, se on vaan lumi joka tippuu katolta. Lämpötila oli mennyt plussan puolelle ja lumi lähtenyt valumaan alas.
Ennen tätä en tiennyt mitä lumityöt tarkoittaa. Suojalumi on painavaa ja tarttuu lapioon. Ja sitä oli paljon. Kun lumi on tippunut katolta vauhdilla ja voimalla oli se pakkautunut paikoitellen niin kovaksi että sitä mahdoton lapioida pois.
Ajelkoot naapurit vaan mönkijöillään ja traktoreillaan, me lapioidaan, se on hyvää kuntoilua! Sanomattakin selvää että urakka ei ole vielä valmis ja sää meni pakkasen puolelle jo eilen. Mutta nyt me jo sentään päästään talosta ulos ja liiteriin hakemaan lisää puita. Kyllä, maalla on mukavaa.