Olen huono nukkuja, ainakin aamuisin. Nämä kirkkaat keät aamut ovat ihan pahimpia, ei millään malta jatkaa unia. Mutta jääpä aikaa blogin päivitykseen.
Kiva oli olla reissussa ja sitten taas hirmu kiva palata kotiin. Varsinkin kun lumet olivat melkein sulaneet ja pääsee vihdoin pihapuuhiin. Kuopsutan vähän sieltä ja haravoin täältä, melko päämäärättömästi. Perunapenkistä haaveilen, ja siihen vähän salaattia kylkeen. Aita ympärille ettei koirat heti kaiva kaikkea ylös. Aloin myös eilen ideoimaan pientä kivi ja maksaruohoasetelmaa takapihalle, siihen kuivaankuumaan kohtaan. Omenapuut ja marjapensaat on leikattu, nyt jännityksellä odotetaan miten ne selvisivät meidän kovakätisestä parturoinnista.
Aamu on kaunis, sanoinkuvaamattoman kaunis. Maa on vielä vihreän ruskea, puiden simut näkyvät jos tarkkaan katsoo. Imassa on odotusta, milloin silmut uskaltavat avautua, pukea maisemaan vihreään. Se voi tapahtua millä sekunnilla tahansa. Jään tuijottamaan maisema keittiön ikkunasta, minuuteiksi, kuin hypnotisoituna. Ihana kevät, kiitos kun tulit ja pelastit viluiset ja nälkiintyneet. Kauan kärsittiin.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Se on siis mahdollista!
En olisi uskonut mutta nyt se sitten tapahtuu, lumi sulaa meidänkin pihalta. Maata näkyvissä! - sain huudahtaa eilen. On siis kevät, en kulje enää Hakanimenrantaan vaan tallustelen pellonlaidassa kumisaappaissani, onnellisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tietoja minusta
- _
- Lähinnä treenejä omiksi muistiinpanoiksi, mausteena kuulumisia ja tajunnanvirtaa