Yksin kotona 2

Totta puhuen saattaa olla jo osa kolme tai neljä. Pidän yksinolosta. Joku aina kysyy, siis äiti, että pelottaako minua olla yksin isossa talossa. Ei me sentään niin metsässä olla. Naapurissa on sellaiset valonheittimet että vaikka olisikin pimeää ei mikään mörkö uskalla tulla sataa metriä lähemmäs. Mikä sen parempaa kun uneliaat kesäaamut, reipas lenkki koiran kanssa, tyhjä talo, aamutee kaikessa rauhassa.
Silloin tällöin yksinolo on mannaa erakon sielulleni.
Taannun aivan teiniksi kun olen yksin. En korjaa jälkiäni, en syö kunnolla, katson koneelta lempisarjoja yömyöhään ja mässytän jäätelöä, sängyssä!
Tarvitsen tätä vastapainoa kunnolliselle minälleni joka tekee ahkerana vähän kotitöitä joka päivä ja siivoaa useimmiten jälkensä. Se pesee pyykkiäkin melkein joka päivä ja naputtaa miehelle kun se ei koskaan muista laittaa konetta pyörimään. Se sosiaalinen toinen minäni ei koskaan syö sängyssä tai jätä tiskejä moneksi päiväksi lojumaan.

Olen tänään imuroinut, pesukone linkoaa parhaillaan, ostin konetiskiainetta kaupasta.
Kuin hyvitelläkseni siivosin vielä autonkin. Ihanaa että saa paremman puoliskoni huomenna kotiin, oli jo kova ikävä.

Vastaleikatun nurmikon tuoksua

Melkein kesäkuun puolivälissä, eli eilen, on ehkä vähän liian myöhäistä leikata nurmikkoa ensimmäistä kertaa. Meidän vanha leikkuri ei meinannut jaksaa tiheän ja aika pitkäksi jo kasvaneen ruohon läpi. Mutta nyt se on tehty ja yksi huolenaihe vähemmän. Päässäni pyörii koko ajan jatkuva todo-lista. Joinain iltoina ei vaan jaksa, ei huvita.
Siitä tulee sitten kamalan huono omatunto. Eikä omenapuutkaan ole kukkineet, mistä meidän ensi talven omenahillot nyt otetaan. Että tämmönen päivitys tällä kertaa.