Todellista satoa

Mistä sen tietää että sadonkorjuu lähestyy? Marjat kypsyy, illat hämärtyy... Tänään huomasin uuden merkin lähestyvästä sadonkorjuuajasta. Olen muutamana iltana tallilta kotiin ajaessa tai lenkiltä palatessa kiinnittänyt huomiota peltojen reunoissa hiljalleen käveleviin miehiin. Yleensä he liikkuvat yksin, lippis päässä, tuulipukuun sonnustautuneena. Katse harhailee, hän tarttuu satunnaiseen tähkään ja tarkkailee sitä. Maajussihan se siinä. Hän seuraa sadon kypsymistä, hänen leipänsä on siinä käsin kosketeltavissa.
Teki mieli mennä kysymään muutama tyhmä kysymys, että mistä sitä niinkun tietää että se on valmista... öö, puitavaksi? En sitten mennyt, en halunnut häiritä.
Tulin sisälle, napsuatin koneen päälle ja kirjoitin blogipostauksen. Mihin tämä maailma on menossa. Vieraannutaanko me täysin todellisuudesta näiden koneidemme ääressä.
Sitäkin minä olen täällä maalla hakemassa, todellisuutta, jotain käsin kosketeltavaa.
Naapuri toi eilen pussillisen pullia rappusille sillä aikaa kun olin tallilla. Pussiin oli kiinnitetty kortti jossa kiitettiin ja toivotettiin siunausta. Siitä tuli oikein hyvä mieli. Jä hyvä maku suuhun. Käsin kosketeltavaa ja suin maisteltavaa.