Lugn och ro

Joskus meinaa totuus unohtua. Teen paljon töitä, on menoja ja harrastuksia. Ei ehdi rauhottua, ei muista miksi tänne korpeen muutettiin. Kulkeminen on välillä hankalaa, on lumitöitä niin että hartioita särkee, talossa olisi kaikenlaista fiksattavaa.
Heräsin tänä aamuna aikaisin, niin kuin usein käy, kesken ahdistavan unen ei saa enää nukuttua kun ajatukset lähtee harhailemaan. Yö oli muutenkin levoton, illalla nukahdin tv-ääreen, siirryttyäni sänkyyn sain nukkua rauhassa vain hetken ennen kun miehen puhelin piippaa - öinen viesti ei enää tarkoita että joku kaveri tekstailee baarista "mis ootte ja onks jatkot" vaan vapaapalokunnan hälytyskeikkaa. Elämä voi tosiaan muuttua.
Nousin aamuhämärissä, sytytin kynttilöitä ja tulen keittiön hellaan. Vedin takin niskaan ja menin hakemaan lehden. Seisoin tapani mukaan tien poskessa ja kuikuilin pellolle, toivon aina näkeväni hirven peltoa ylittämässä tai ketun vilahtavan tien yli juuri samalla hetkellä kun olen lehteä hakemassa. Tai jos näkisi edes peuran tai jäniksen. Mutta ei liikettä, ei pihahdustakaan. Vain rikkumaton rauha, naapurien pihavalojen kajo pellon takaa aamun sinisessä hetkessä, maisema kuin postikortissa kietoutunut puuterilumeen.
Menin sisään ja jäin miettimään - onpa rauhallista, mieli lepää tässä maisemassa, pihapuut lumen peitossa ja niiden takana kuollut auringonkukkapelto - ne näyttävät laihoita sotureilta lumikypärissään. Tämän takia tänne muutettiin.
Ketin teetä ja kanamunan, puuliedellä, vaikka veden keittäminen siinä kestää tuskallisen kauan. Pakotin itseni ajattelemaan ettei minulla ole kiirettä. Aloin kahlata hesarin läpi, sanasta sanaan. Ei ole kiirettä.
Jos joskus vielä voin viettää kokonaisen päivän tekemättä mitään, siivoamatta, pesemättä ainoatakaan koneellista pyykkiä, avaamatta työsähköpostia, järjestämättä yhtäkään kaappia, käymättä missään autolla, ostamatta mitään, suunnittelematta yhtään matkaa, juhlaa tai viikon ruokalistaa. Jos se joskus on mahdollista sitten voin muuttaa täältä pois. Ennen sitä en ole siihen valmis. Yritän muistuttaa itseäni että tulin tänne rauhoittumaan, en suorittamaan entistä enemmän.
Täytyy tunnustaa että nyt laitan ulkovaatteet päälle ja lähden koirien kanssa reippaalle kävelylle ja sitten luon lumet. Loppupäivän suunnittelen Vietnamin matkaa, kahvitan toivottavasti yhden ystäväpariskunnan ja käyn äänestämässä. Ja pesen parin koneellistä pyykkiä...