Kahdessa vuodessa tapahtuu paljon

... jo toisaalta niin vähän. Pientä pintaremonttia, pihatöitä, molemmilla uudet harrastukset. Uusi koiranpentu - sekin on kasvanut isoksi. Naapureihin tutustuminen. Muisteltiin miehen kanssa miten aika tasan kaksi vuotta sitten pakkailtiin laatikoita Helsingin Kalliossa ja haaveiltiin. Aktiivista talon katselua oli takana vain muutama viikko ja kauppakirjoissa jo nimet. Kaikki meni tosi nopeasti eikä jokaista juttua oltu ihan loppuunasti mietitty. Jos nyt 33-vuotias minäni juttelisi 23-vuotiaalle minälleni hän kertoilisi ihan täydellisestä lauantaipäivästä kotona, niin se nuorempi minä samlaa pyörittelisi silmiään aika tavalla. Aamulla pitkä lenkki koiran ja miehen kanssa yli pellon ja metsätietä takaisin kotiin, kiireetön aamupala hesaria lukien, alkusammutuskurssi naapuriVPK:lla. Sitten siivoilua, lounas ja agiradalle treenaamaan. Treenin päälle pieni metsälenkki. Kotona sauna päälle, kone ja kylmä olut auki. Hellalla miehen tekemä kukkakaalikoskenlaskija-keitto, mies sohvalla päikkäreillä, koira tyytyväisen väsyneenä keittiön matolla. Ja mitä sanoisi 23-vuotias minäni - oho, oletpa vanhentunut nopeasti ja tylsääkin sulla näyttäisi olevan. No, sentään juot olutta ja varmaan ilalla baariin, vähän tanssimaan ja pikkutunneilla grillikiskan kautta kotiin? Enpä taida, katsotaan varmaan joku leffa, syödään ja mennään aikaisin nukkumaan. Ihana ilta-aurinko laskee pellon takaisten puiden taakse. Radiossa nainen laulaa "Vårens första dag...". Hassuinta on että niin banaalia kuin se onkin täällä on juuri niin idyllistä ja samaan aikaan juuri niin tavallista kuin miltä se kuullostaakin.