Ei raportoitavaa

Varmaan siksi koska täällä asuminen ei tunnu miteenkään erikoiselta enää. Meistä siis. Ystävät ja sukulaiset jaksavat kyllä siitä muistuttaa. Alkuinnostus on monilla hiipunut, käyvät harvemmin. Meidän kyllä odotetaan käyvän harvase päivä kaupungissa. Nautin aivan erityisestä tällaisista päivistä kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Tein tänään töitä kotona, aamupäivällä ja illan suusa lenkitin koirat omalla tiellä. Eilenkään en käynyt missään muualla kun kyläkaupassa ostamassa maitoa kahviin. Tämä on nyt meidän koti, vielä jäädään. Tunnustan surffailevani oikotiellä joka viikko. Mutta vain huvikseni, se on vähän kuin harrastus. Joka sunnuntaiaamu kun haen lehden laatikosta nautin peltomaisemasta, hiljaisuudesta - ja toivon näkeväni peuroja jolkottelemassa kauempana järven suuntaan. Tai jotain harvinaisempaa, hirven tai mäyrän. Saatan heittäytyä lumihankeen omalla takapihalla ja katsoa hetken tähtiä, sitä näkymää ei katuvalot pilaa. Vielä on paljon keskeneräisiä projekteja, unelma kanalasta, pihasaunan kunnostuskin odottaa aikaa parempaa. Saattaa mennä viikkoja ettei tehdä mitään kummempaa, nimittäin remppaa tai muuta ylläpitoa. Sitten taas mietitään mikä nurkka kaipais vähän fiksailua. Mutta tämä on ihan hyvä näinkin.