Ja juuri kun luulit ettei enää voi tulla pimeämpää

Sähköt meni tapaninmyrskyssä aamupäivällä. Tuulta oli puuskissa yli 20 ms, rikoin autotallin oven kun laitoin autoa sisään suojaan. Metsät on täynnä tuulenkaatoja. Miksiköhän puut kaatuvat herkemmin metsässä kun yksittäin aukealla? Vai näyttääkö se vain siltä kun puita on enemmän. Kirjoitan tätä vähän ennen kymmentä illalla ja vielä ollaan ilman sähköä. (Postaus tehty työpaikalta tiistaina - raportti kotoa kertoi äsken että edelleen mennään hämärän hyssyä.)
Tämä on vasta toinen kerta täällä asumisen aikana kun sähköt on muutamaa sekuntia pidempään pois. Viimeksi olin leipomassa limppuja siskontytön nimiäisiin puolitoista vuotta sitten. Nyt ei onneksi ollut mitään tärkeää tekemistä, jouluvieraat oli jo lähteneet, töitä ei tarvitse eikä saa vapaapäivänä tehdä.
Muutaman tunnin sähköttömyys on aika hauskaa ja tunnelmallista. Keitin aamukahvit puuhellalla ja syötiin aamupala hämärässä kynttilän valossa kun aurinko oli vasta nousemassa.
Päivällä tehtiin pitkä lenkki aurinkoisessa ja todella tuulisessa säässä. Mutta sitten kun sähköttömyys on jatkunut puolivuorokautta - ei pääse nettiin, ei voi ladata puhelinta. Ei voi imuroida. Ei pestä pyykkiä. (Kyllä, se voi tosiaan harmittaa.) Ei katsoa telkkaria. Ei kuunnella musiikkia tai radiota. Neljän jälkeen tulee pimeä, olen lukenut kirjan loppuun otsalampun valossa. Olin yksin koko illan kun mies lähti VPKn keikalle sahailemaan linjojen päälle kaatuneita puita.
Nukahdin sohvalle, mitä en normaalisti koskaan tee.
Tylsää on, sen vielä kestää.
Mutta täällä maalla meillä on kohta ihan oikeitakin ongelmia. Hanasta ei tule kohta enää vettä, kun pumppu ei käy. Lämmön puutteesta ei näillä keleillä ole huolta ei heti, ulkona oli päivällä +7. Takassa ja keittiön hellassa on tuli. Ulkona on vielä pilkkopimeämpää kuin ennen, kun edes naapurin valot ei kajasta meidän pihaan. Pakastimet sulaa ja miten käy kaikkien marjojen, kalojen ja lihojen?
Sähköyhtiön vikapäivystykseen ei ole päässyt läpi koko päivänä.
Mutta tunnelmallista on, kynttilän valossa, niin kauan kun kynttilöitä riittää.

Tätä pimeyttä

Viime vuonna lumi tuli 17.11. Tänä vuonna joulukuun alussa satanut ensi lumi on sulanut pois. Lämpötilat plussan puolella ja vettä sataa. Pimeys on täällä meillä päin niin erilaista kuin kaupungissa. Kun on pimeää niin sitten tosiaan on.
Naapuri sentään sulotuttaa meidän oloa valaisemalla oman tonttinsa perusteellisesti. Heillä on kattavat ulkovalot kulkuteillä ja hyvisä ajoin ennen pikkujouluaikaa alkoi sinne sun tänne ilmestyä valonauhoja ja verkkoja. On valaistuja puskia ja kransseja.
Viikko pikkujoulun jälkeen minua alkoi jo niin hävettää ettei meillä ole mitään että laitoin yhden valopallon ikkunaan heidän puolelle. Että näkevät että on meilläkin sentään jotain tunnelmaa. Muutama päivä siitä laitoin toisen häkkyrän keittiön pöydälle. Ja sitten kävin vielä ostamassa valonauhan kuistin aitaan ripustettavaksi. Mihinkään kilpavaruteluun ei sentään parane ryhtyä. Tiedän jo että hävittäisiin ihan kuusnolla. Onneksi naapurin eläkeläispariskunnalla on sentään suht hyvä maku, vaikka vähän prameileva. Pahimmillaan siellä voisi olla tonttuja ja poroja ja välkkyviä moniväri hässäköitä. Silloin saattaisi jopa toivoa enemmän pimeyttä.
Istun nyt tässä keittiön pöydän ääressä kirkasvalolampun loisteessa ja yritän lohduttaa itseäni, ei enää montaa päivää niin mennään valoisampaa kohti.