Tätä pimeyttä

Viime vuonna lumi tuli 17.11. Tänä vuonna joulukuun alussa satanut ensi lumi on sulanut pois. Lämpötilat plussan puolella ja vettä sataa. Pimeys on täällä meillä päin niin erilaista kuin kaupungissa. Kun on pimeää niin sitten tosiaan on.
Naapuri sentään sulotuttaa meidän oloa valaisemalla oman tonttinsa perusteellisesti. Heillä on kattavat ulkovalot kulkuteillä ja hyvisä ajoin ennen pikkujouluaikaa alkoi sinne sun tänne ilmestyä valonauhoja ja verkkoja. On valaistuja puskia ja kransseja.
Viikko pikkujoulun jälkeen minua alkoi jo niin hävettää ettei meillä ole mitään että laitoin yhden valopallon ikkunaan heidän puolelle. Että näkevät että on meilläkin sentään jotain tunnelmaa. Muutama päivä siitä laitoin toisen häkkyrän keittiön pöydälle. Ja sitten kävin vielä ostamassa valonauhan kuistin aitaan ripustettavaksi. Mihinkään kilpavaruteluun ei sentään parane ryhtyä. Tiedän jo että hävittäisiin ihan kuusnolla. Onneksi naapurin eläkeläispariskunnalla on sentään suht hyvä maku, vaikka vähän prameileva. Pahimmillaan siellä voisi olla tonttuja ja poroja ja välkkyviä moniväri hässäköitä. Silloin saattaisi jopa toivoa enemmän pimeyttä.
Istun nyt tässä keittiön pöydän ääressä kirkasvalolampun loisteessa ja yritän lohduttaa itseäni, ei enää montaa päivää niin mennään valoisampaa kohti.