...jag drömmer om en jul hemma...

Eikä tarvitse enää uneksia, tänä jouluna me pysytään kotona Sollidenissä.
Olen joulusiivonnut (ylimalkainen imuroiti), leiponut (yhden vuokaan kiinnipalaneen mautekakun, sata, melkein, päältä palanutta mallaslimppua, muutaman piparin pakastetaikinasta), käynyt jouluostoksilla (Prismassa)ja paketoinut lahjat ( vanhoihin lahjapusseihin ja sanomalehtipaperiin.
Otan joulustressiä vain siitä ettei minula ole joulustressiä. Glögi lämmetköön, kinkku paistukoon ja puuro kiehukoon! Joulurauhaa...

Lumitöitä

Pysyvä lumipeite satoi tänä vuonna maahan 18.11.2010. Sen jälkeen lunta on tuprutellut tasaiseen tahtiin, harvase päivä, monta senttiä kerrallaan. Veikkaisin että takapihalla on sellaiset 80 senttiä parhaimmillaan. Runsasluminen talvi on varmaan joillekin hyvä, lumi suojaa ja eristää, siinä on hauska leikkiä, suksia menee kaupaksi ja talvinen maisema on kaunis katsella. Mutta entäs peurat joiden on vaikea kulkea ja löytää ruokaa, puhumattakaan pienemmistä eläimistä. Kaupunkilaisten autot hautautuu lumeen ja bussit myöhästelee. Omakotitaloasujan hauista koetellaan. Kun olet aamulla tehnyt lumityöt niin on se onni tehdä ne sitten iltapäivällä uudestaan jotta voisit sitten illalla vielä tehdä ne kertaalleen että ylipäätään pääset talostasi ulos aamulla, lumitöitä tekemään tietty.
Mutta en minä valita. Ja miten turhaa se olisikaan. Osoittaisinko kenties valitukset Kirkkonummen kunnalle vai ihanko yläkerran herraa/rouvaa pitäisi lähestyä?
Maiseman kauneutta ei voi kiistää, siniset hetket ovat lähes maagisia. Keksin tänään vielä yhden hyvän puolen lumipeitteessä -koirien tassut pysyvät puhtaina.
Eikä tarvitse kuunnella valitusta mustasta joulusta, nyt on sitten niin maan perusteellisen valkeaa.
Yön aikana takapihalle oli tullut uusia peuranjälkiä joten vielä ne pääsee siinä kulkemaan.

"Ei tää ikinä valmistu" ja muita möläytyksiä

Remontti on sellainen eläin että sitä ei kesytä pirukaan. Se pesiytyy kotiisi, elää omaa elämäänsä villinä ja sotkee kaikki paikat. Se koettelee hermoja ja parisuhdetta.
Kaikki on remontin syytä. Se saa muuten ihan fiksut aikuiset ihmiset käyttäytymään kakaramaisesti harvase ilta. Remontti on aikuisten känkkäränkkä.
Olen alusta asti myöntänyt etten osaa juuri mitään remontoinnin saralla ja en ole niin hirvittävän kiinnostunut opiskelemaan googlen ja kaiken maailman tee-se-itse ja epäonnistu-kolmasti -foorumin avulla jokakodin rakennusmestariksi. Mulla ei kerta kaikkiaan kestä pinnä. Haluan päästä helpommalla.
Mies on toista maata. On pitkää pinnaa, hahmotuskykyä, kestävyyttä, voimaa, hämmästyttävät googlaustaidot - kaikinpuolin yli-ihminen näissä remonttihommissa.
Melkein kaikki onkin mennyt putkeen. Keittiö valmistui ajallaan, oluhuoneesta tuli todella kaunis, mitä nyt itkee jalkalistojaan kun minä en saa naulapyssyä nostettua pikku kätösiini, eteisenkin mies maalasi yllätyksenä kun minä vaan join viiniä Pariisissa. Mutta tämä sauna, sitä on nyt suunniteltu toista kuukautta, ja kun työt viimein pääsivät alkamaan meni vähän liiankin kanssa putkeen. Nimittäin lämminvesiputkeen. Ollaan pisteessä A, tai oltiin ennen eilistä iltaa kun rakkaani teki kamalan urakan - asensi kipsilevyt, eristeet, koolaukset, kaakelilujan, muurasi luonnonkivilaatat seinään ja kaiken päälle vielä iltapuhteina ovilistat olohuoneeseen. No, mitäs minä siihen muuta kuin: ei tää ikinä valmistu ja jäkäjäkä valivali.
Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa.