"Ei tää ikinä valmistu" ja muita möläytyksiä

Remontti on sellainen eläin että sitä ei kesytä pirukaan. Se pesiytyy kotiisi, elää omaa elämäänsä villinä ja sotkee kaikki paikat. Se koettelee hermoja ja parisuhdetta.
Kaikki on remontin syytä. Se saa muuten ihan fiksut aikuiset ihmiset käyttäytymään kakaramaisesti harvase ilta. Remontti on aikuisten känkkäränkkä.
Olen alusta asti myöntänyt etten osaa juuri mitään remontoinnin saralla ja en ole niin hirvittävän kiinnostunut opiskelemaan googlen ja kaiken maailman tee-se-itse ja epäonnistu-kolmasti -foorumin avulla jokakodin rakennusmestariksi. Mulla ei kerta kaikkiaan kestä pinnä. Haluan päästä helpommalla.
Mies on toista maata. On pitkää pinnaa, hahmotuskykyä, kestävyyttä, voimaa, hämmästyttävät googlaustaidot - kaikinpuolin yli-ihminen näissä remonttihommissa.
Melkein kaikki onkin mennyt putkeen. Keittiö valmistui ajallaan, oluhuoneesta tuli todella kaunis, mitä nyt itkee jalkalistojaan kun minä en saa naulapyssyä nostettua pikku kätösiini, eteisenkin mies maalasi yllätyksenä kun minä vaan join viiniä Pariisissa. Mutta tämä sauna, sitä on nyt suunniteltu toista kuukautta, ja kun työt viimein pääsivät alkamaan meni vähän liiankin kanssa putkeen. Nimittäin lämminvesiputkeen. Ollaan pisteessä A, tai oltiin ennen eilistä iltaa kun rakkaani teki kamalan urakan - asensi kipsilevyt, eristeet, koolaukset, kaakelilujan, muurasi luonnonkivilaatat seinään ja kaiken päälle vielä iltapuhteina ovilistat olohuoneeseen. No, mitäs minä siihen muuta kuin: ei tää ikinä valmistu ja jäkäjäkä valivali.
Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa.